45. Joulukalnterin luukku 7

Heippa teille! Anteeksi siitä, että joulukalenterin postaukset ei ole tullut ajallaan jne. En nyt tee edellisista päivistä mitään postauksia, mutta koittakaa kestää! On ollut vähän kiirettä, mutta yritän nyt saada postattua päivittäin. Nyt kuitenkin aiheeseen.

Poikamainen minä:
 
Jo eskarista lähtien, olen tykännyt leikkiä ja olla poikien kanssa. Käytökseni ei aina ole naisellisemmasta päästä, ja sanon asiat suoraan ja sanoja säästelemättä (ainakin sillon kun suutun).

Vaatetuksessa suosin farkkujen lisäksi rentoja kollareita ja huppareita. Yleensä hupparit onkin koon tai kaksi liian isoja. Mutta mielummin iso kun liian pieni. Yksi lempiväreistäni on vaaleansininen ja suuri osa huppareita onkin sinisen eri sävyisiä. Tykkään pitää erilaisia päähineitä, joita kaikki tytöt ei voisi pitää, koska hiuksethan saattaa mennä vaikka huonosti! En ole koskaan ollut hame tai mekko ihminen. Pienmpänä kiukuttelin kun juhliin mentäessä piti laittaa mekko/hame päälle. Pidin sitä epäreiluna, koska veljeni sai luonnollisesti laittaa housut. Yleensä sitten kuitenkin sen mekon/hameen päälleni jouduin laittamaan.
Myöskään korkokengät ei oo koskaan ollut mun juttu. 170cm pituus riittää, ja en edes koe tarvitsevani lisä pituutta. En myöskään osaa kunnolla kävellä korkkareilla, joten en niitä käytä. Toki voisin opetella, mutta mielummin kävelen tennareilla normaalisti, enkä korkokengillä hissutellen. En ole myöskään koskaan varsinaisesti ollut koruihminen. Rippiristin saatuani oon sitä lähes päivittäin pitänyt, mutta en oikeestaan sitä ennen koruja paljoa käyttänyt. Korvisreiätkin löytyy, mutta ei niitäkään nyt viimeaikoina paljoo oo tullut pidettyä.

Musiikkimakuni on tässä viimeisen kuukauden aikana muuttunu jokseenkin "radikaalisti". Ylipäätään kunutelen nykyään paljon enemmän musiikkia kuin ennen. En vois kuvitella, että en tietäis "pinnalla" olevien biisien nimiä tai että en kuuntelis musiikkia päivittäin. Nykyään listalta löytyy Dubsteppia, jota ennen en kuunnellut ollenkaan. Tietääkseni kukaan kaverini tytöistä ei sitä kunutele. Nykyään oon melkein jopa riippuvainen siitä. Alkaa myös ärsyttämään, jos ei kuulu kunnolla bassot, joten ostoslistalla onkin sitten kunnon kajarit ja subbari.

Tykkään myös pojissa siitä, että ne on niin rentoja ja heittäytyväisiä. Pojat elää täysillä, ja ei stressaa turhista asioista. Se munkin pitäis ottaa pojilta opikseni, etten aina hermoilis turhista asioista. Niiden kanssa on helppoo olla oma itsensä. Yleensä niiden jutut menee sen verran yli, että omat jutut ei kuulosta niiden seurassa läheskään niin hölmöiltä kuin esim, tyttöjen kanssa. Muutenkin en koe oloani ulkopuoliseksi, vaikka olisin pelkkien poikien kanssa ulkona. Riippuuhan se tietty pojistakin, mutta itellä on niin rennot ja mahtavat pojat kavereina, että ei oo muita noin uskomattomia tyyppejä!:)

Kaikki kuvat googlen kuvahausta!